maanantai 15. kesäkuuta 2015

Riskejä ikä kaikki

Palaan ajassa taakse päin, siihen hetkeen kun ostopäätös oli tehty. Silloin kuntoraportti oli kourassa ja oli tiedossa, ettei tästä pienellä pintaremontilla selvitä. 40 vuotta vanhan talon ostajalla varmaan harvoin onkaan tuollaista harhakuvitelmaa. Useiden rakennusmateriaalien ja -osien tekninen käyttöikä on viidentoista ja neljänkymmenen vuoden välissä. 70-luvulla tehtiin hurjia rakenteita sillä asenteella, että "kyllä betoni kestää". Se oli sitä aikaa kun putket olivat asbestia ja kylmiöissä kiersi freoni. 

Liikaa ei voi vanhoja ratkaisuja moittia, sillä  joka aikakaudella on omat tyyppivikansa. Tämän päivän rakentamisen ongelmat ilmenevät vasta tulevina vuosina, jolloin niitä korvaamaan kehitellään uudet ratkaisut. 

50-luvun taloissa ongelmia tuottivat tiiviit ulkovaipparakenteet, salaojien puuttuminen ja sadevesien johtuminen rakennusta kohti. Mikrobiriskiä lisäävät paikoilleen jätetyt muottilaudat ja muut hiekkaan kuulumattomat rakennusjätteet. 

60-luvulla maanvarainen laattaperustus yleistyi, kapilaarisesti maasta nouseva kosteus pääsi betoniin ja siitä puisiin seinärakenteisiin. Tasakattorakenne aiheutti ongelmia monestakin syystä. Eristys oli vähäinen, kattokaivot tukkeutuivat helposti ja yläpohjan tuuletus oli puutteellinen.

70-luvulla alapohjarakenne on edelleen riskirakenne. Energiatehokkuuden vuoksi alapohja tehtiin usein kaksoislaattarakenteena. Kahden betonilaatan välissä olevaa eristeeseen maasta nouseva kosteus pääsee tiivistymään. Usein sisäilmaongelman aiheuttaja on kaksoislaatta rakenne. Myös vesieristys oli erittäin puutteellista märkätiloissa ja niissä käytettiin sopimattomia materiaaleja. Muovin käyttö ulkovaipassa yleistyi, mutta liitoskohtien ja läpivientien tiivistämiseen ei kiinntetty huomiota.

80-luvun suurimmat ongelmat ovat vuotavissa katoissa. Vuodot johtuivat usein puutteellisesta aluskatteesta ja lämpöhukan aiheuttamasta kondensiosta. Muita tämän ajan riskejä ovat tuulettumattomat ulkoseinäverhoukset ja huonot salaojitukset.

90-luvulla hyvään salaojitukseen on luotettu liikaa eikä talon alle jäävään maahan ole aina tehty kallistuksia, jolloin vesi jää rakennuksen alle. Myös salaojien päällä oleva maa on monesti liian tiivistä, eikä vesi läpäise sitä. Lisäksi muovit on jätetty teippaamatta ja ilmanvaihtokanavat eristämättä kunnolla. Kiire työmaalla ja ammattitaidottomat tekijät ovat usein syyllisiä tämän ajan rakennusvirheisiin.


Meidän talossa on juurikin tuo yllä mainitsemani kaksoislaatta, mutta se on paalutettu kallioon. Tarkoitus oli piikata märkätilojen lattioista päällimmäinen kerros pois, laittaa sähköinen lattialämmitys ja uusi valu. Eteiseen piti tehdä vaiin pieni oikaisuvalu. Lattiaa purettaessa huomattiin kuitenkin, että valu on tehty osista, ei yhtenäisestä laatasta ja palat keikkiuivat. Tämä oli ylläri kakkonen. 

Mietimme, laskimme, puntaroimme, hylkäsimme ajatuksen, palasimme siihen vielä uudestaan, tiedustelimme ja sitten päätimme! 
Lattian purkua ja vanhoja putkia

Raudoitusverkkoja ja kattolevyjä

Koko lattia uusitaan. Työmaalle haettiin kone, jolla ylempi laatta viipaloitiin ja betonit kannettiin ulos. Sitä kesti viikon ajan, monta lavallista betonia vietiin kaatopikalle. Plussaa suoran lattian ohella on, että saamme koko taloon vesikiertoisen lattialämmityksen. Se myös kuivattaa alapohjaa, mikäli sinne pääsee kosteutta. Lisäksi se on huomattavasti taloudellisempi lämmitysmuoto kuin sähköpatterit ja ennen kaikkea lisää asumismukavuutta! Poistimme lattiasta vanhat märät vesiputketkin samalla.

Viimeinen betonijätelasti

Uusi valu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti